Lähdin host-veljeni kanssa käymään pyörällä viereisessä kaupungissa Kemissä. Kävimme syömässä ja kaupassa: Perusjuttuja, mitä teimme aina yhdessä. En edes ajatellut sitä, että nämä olisivat viimeiset hetkemme yhdessä.
Illalla lähdimme saattamaan Francoa lentokentälle. Vasta sinne päästyämme se iski minuun: En näkisi häntä pitkään aikaan.
Oli todella haikeaa 'hyvästellä' henkilö, josta oli tullut minulle kuin veli. En ole vieläkään sisäistänyt sitä, että en näe häntä joka aamu kun herään.
Francosta ja minusta tuli hyviä kavereita. Itseasiassa, hänestä tuli minulle kuin oikea veli. Hän mm. tutustutti minut Argentiinalaisiin kavereihinsa, jotka ovat aivan mahtavia.
| Sisarukset koossa |
Oli mahtavaa toimia isäntäperheenä, vaikka se olikin jossakin mielin todella raskasta, näin host-siskon näkökulmasta. Ajattelin kirjoittaa tulevaisuudessa isäntäperheenä toimimisesta erikseen postauksen kiinnostuneille.
Mahdollisesti jo ensi vuonna olisi tarkoitus mennä käymään Francon luona Argentiinassa ja en ihan oikeasti malta odottaa!
Tämä kokemus on tietyllä tapaa valmistanut minua omaa vaihtoani varten, minkä näen erittäin positiivisena asiana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti