"Remember: To Hell With Georgia!"

Hey all!

Uutta postausta kun aikaa ja asiaa kerrankin on.

2 viikkoa sitten tapahtui jotakin todella jännittävää: Kävin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa, amerikkalaista jalkapalloa. Olen siis käynyt kouluni peleissä, mutta kertaakaan en ole itse peliä kunnolla seurannut. 

Kuten kaikki varmaan tietää, täällä Yhdysvalloissa amerikkalainen jalkapallo on iso juttu. Monet seuraavat erityisesti 'college football', eli yliopistotason jalkapalloa. Niin myös mun host-vanhemmat.

Mun host-isä on käynyt collegen eli yliopiston Atlantassa, 'Georgia Tech'-nimisessä koulussa, joten vanhempani kannattavat Georgia Tech:iä. He käyvät kaikissa kotipeleissä ja päättivät tarjota minulle mahdollisuuden päästä katsomaan oikeaa peliä, ihan paikanpäälle. 

Olen siis tavannut puolet tästä joukkueesta monia kuukausia sitten. Mm. yksi pelinrakentajista (=quarterback) on käynyt High Schoolin mun koulussa ja hän olikin erittäin mukava, kun hänet tapasin.

Lähdettiin aikaisin lauantaiaamuna ajamaan Atlantaan kohti. Itse peli alkoi vasta puolenpäivän aikaan, mutta joukkueiden faneilla on aina tapana kerääntyä parkkipaikalle hengailemaan, grillaamaan ja ihan vaan juttelemaan.

Meidän teltta oli kaikkien suosiossa (tiedä miksi...)

Ilma oli näiden paikallisten mukaan poikkeuksellisesti 'erittäin kylmä', eli noin 10 astetta. Täällä Pine Mountainissa, missä asustelen, lämpötilat on olleet melkeinpä joka päivä yli 20. Toki aamut on olleet vähän viileämpiä, mutta päiväsaikaan lämpötilat hipoo jopa 30. 

Huomaa kyllä, että on tottunut tähän lämpimään/kuumaan säähän, kun sinä aamuna palelsi ja paljon. Mulla oli enemmän vaatetta päällä kuin -20 pakkasilla Suomessa.

Tapasin mun 'sedän' ja hänen perheensä ensimmäistä kertaa. Tultiin mun serkun kanssa tosi hyvin juttuun ja siitä syystä odottelu ei tuntunut niin pitkältä. Tehtiin mm. pannukakkuja, syötiin donitseja ja juotiin kuumaa kaakaota. 

Kun me sitten vihdoin lähdettiin pois parkkipaikalta, liityttiin tällaiseen suureen jonoon, joka mateli hitaasti kohti stadiumia. Paikalla oli myös Georgia Tech:in oma 'orkesteri', joka viihdytti ihmisiä.

Istuimme siis vip-osiossa, joten meillä oli todella hyvät paikat. Taisin olla ainoa nuorempi katsomossa, joten muut ottivat niin sanotusti kuppia! Meininki oli kyllä erittäin hurja ja hauska. Moneen otteeseen kuului huuto: "To Hell With Georgia, jolla viitataan Georgia nimiseen joukkueeseen. Näillä kahdella koululla/joukkueella on pieni vihasuhde. 

Georgia Tech voitti lopulta ja voi sitä juhlan humua. Mun host-isältä lähti mm. ääni, kun hän huusi niin kovaa lopussa, haha! 

Oli kyllä erittäin hyvä kokemus ja yllätyin positiivisesti siitä, että tykkäsin katsoa peliä. Jääkiekko on ainoa urheilulaji jota seuraan joskus. Ehkä amerikkalainen jalkapallo on nyt valloittanut mun sydämen!

Kolmas kuukausi: Halloween, baking & hiking

Hey!

Tuntuu, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kieltämättä on ollut todella kiire, mutta nyt löytyy aikaa ja intoa päivitellä mun kuulumisia tännekin. Tässä postauksessa siis mun kuulumisia kuluneen kuukauden ajalta!

Vaeltamassa, host-isän kanssa

Palattuani Kanadasta, huomasin kuinka tosissaan jenkit ottavat Halloweenin. Heräsin yhtenä aamuna aikaisin kouluun ja avasin tuttuun tapaan sälekaihtimet. Muutaman kerran piti hieraista silmiä. Tuijotin nimittäin hautausmaata. Pienessä paniikissa sitten juoksin host-vanhempieni luokse ja yritin kysellä, näinkö unta vai en. Vastaus oli "Naapurit ne vaan tykkää vähän koristella"

Näytti siltä, että kaikki odottivat innolla Halloweenia. 

Kaikkialla oli niin näyttiä ja värikästä

Teatteri-ryhmän kanssa rakennettiin lavasteita kovaan tahtiin koulun näytelmää varten. 'Tech Theatre' on kyllä ehdottomasti mun lempi oppiaine ja tätä kyseistä ainetta opettaa myös mun lempi opettaja, joka on aivan huippu! Love you Longshore!

(Ihana Catherine!)

Saatiin kuin saatiinkin lavasteet valmiiksi ja oli näytelmän aika. Näytelmän nimi oli 'These Shining Lives'. Todella monet mun kavereista esiintyivät kyseisessä näytelmässä ja olen heistä kyllä todella ylpeä. Näytelmä oli todella hyvä: I'm so proud of you guys!

Friteerattuja suolakurkkuja: Nam!

Sitten päästäänkin itse Halloweeniin. Mentiin mun host-isän kanssa leipomaan hänen vanhempiensa luokse. Tehtiin siis kurpitsapiirakkaa, jota olen aina halunnut kokeilla. Se onnistui yllättävän hyvin ja maistui todella hyvältä, vaikka itse sen sanonkin.

Kurpitsapiirakan tekoa

Pumpkin Pie <3

Grandma Ibby's Pecan Pie: My new favorite thing <3

Sain kaivertaa myös mun ensimmäisen kurpitsalyhdyn. Siinä siemeniä pyydystellessä ajattelin, että tämä olisi se vaikein osuus: Väärässä olin. Itse kurpitsalyhdyn kasvojen tekeminen oli ihan pirun vaikeaa. Muutaman kerran veitsikin lipesi. Onneksi mun ihana host-äiti auttoi mua koko ajan ja auttoi minua laittamaan palasia takaisin yhteen hammastikuilla. 

Seuraavana päivänä mentiin katsomaan mun lempi musikaalileffaa nimeltä 'The Rocky Horror Picture'. Tapana on, että tätä kyseistä näytelmää/elokuvaa mennään katsomaan keskiyöllä ja että yleisölle annetaan rekvisiittaa ja he osallistuvat tähän näytelmään. Oli kyllä yksi upeimmista kokemuksista.

Sitten päästäänkin itse tähän Halloween päivään. Koulun jälkeen menin mun kaverin luokse valmistautumaan 'karkkikierrosta' varten (Trick or Treat).
Koska rakastan yli kaiken Star Warsia, päätin pukeutua Darth Vaderiksi. Oli kyllä niin päällikkö olo koko illan, että ei mitään rajaa haha. 

Tämän karkkikierroksen jälkeen mentiin takaisin mun kaverille, juotiin kaakaota ja sellaista. Saatiin kyllä todella paljon karkkia. Ihan teki pahaa katsoa sitä määrää.

My hot dog <3

Halloween oli kyllä varsin kiva kokemus. Vähän harmittaa, että Suomessa ei tätä kyseistä päivää oikein juhlita. Olen kyllä erittäin kiitollinen siitä, että sain kokea Halloweenin amerikkalaiseen tyyliin, parhaassa seurassa.

Mahtavia ihmisiä!

Halloweenin jälkeisenä viikonloppuna ajettiin Atlantaan, Netherworld nimiseen paikkaan. Netherworld on Yhdysvaltojen 'parhain' kauhutalo. Kyllä melkein itkua pukkasi kun sen labyrintin kävin vetämässä, haha!

Netherworld 2017

Rankkasade iski, mutta onneksi Dunkin' Donuts antoi meille suojaa

Koin myös mun viimeiset jalkapallopelit ja pep rallyt. Itse en hirveästi ymmärrä amerikkalaista jalkapalloa, joten pelejen aikana juttelin vain ihmisten kanssa, joka sopi mulle todella hyvin. On kyllä uskomatonta, miten monta ihanaa ja mahtavaa persoonaa olen tavannut näiden kuukausien aikana. 

Tähän loppuun vielä muutama 'hiking' kuva. Mulla ja mun host-isällä on tapana käydä yleensä sunnuntaisin vaeltamassa eli haikkaamassa. Käytiin Providence Canyonilla. Tämä 'kanjoni' tunnetaan myös nimellä 'Little Grand Canyon'.